Sa­ra­je­von ke­sä­kui­sis­ta lau­kauk­sis­ta ja en­sim­mäi­sen maa­il­man­so­dan syt­ty­mi­ses­tä oli ku­lu­nut vii­ti­sen kuu­kaut­ta, kun raa­he­lai­seen por­va­ris­ko­tiin Au­ne ja An­ders (s. 10.10.1874) Lacks­tö­mil­le syn­tyi Väi­nö-poi­ka 23.11.1914. Vuot­ta en­nen kuo­le­maan­sa suo­ma­lai­suu­saal­los­sa An­ders suo­men­nut­ti su­ku­ni­men­sä Lackst­röm Lau­rin­vaa­rak­si.

An­ders oli pe­rus­ta­nut Raa­hen en­sim­mäi­sen ken­kä­liik­keen Kaup­pa­ka­tu 36:n ka­dun­puo­lei­seen ta­loon elo­kuus­sa 1904.

Väi­nö Lau­rin­vaa­ra aloit­ti kou­lu­tai­pa­leen­sa ruot­sin­kie­li­ses­sä al­keis­kou­lus­sa. Svens­ka Små­barns­s­ko­lan i Bra­hes­tad toi­mi kau­niis­sa ju­gend-ta­los­sa Ai­ta­ka­dul­la (nyk. Pa­lo­kun­na­ka­tu 29). Kou­lua joh­ti tant Al­ma, joka vaa­ti lap­sia pu­hu­maan ruot­sia myös vä­li­tun­neil­la.

Isän­sä toi­vo­muk­ses­ta Väi­nö jat­koi opin­to­jaan op­pi­kou­lun kaut­ta Raa­hen Por­va­ri- ja Kaup­pa­kou­luun, jos­ta val­mis­tui mer­ko­no­mik­si vuon­na 1936. Isän tar­koi­tus oli kou­lut­taa po­jas­taan ken­kä­liik­keen­sä jat­ka­ja.

So­dan jäl­keen kaup­pi­aak­si

So­das­ta pa­lat­tu­aan Väi­nö jat­koi isän­sä ken­kä­lii­ket­tä. Liik­kees­sään hän myi ai­na mie­luum­min kor­ke­a­laa­tui­sia ko­ti­mai­sia kuin ul­ko­lai­sia ken­kiä.

Ei ol­lut mi­ten­kään epä­ta­val­lis­ta, et­tä joku mat­kal­le läh­ti­jä, jol­la ei ol­lut ai­kaa os­taa mat­ka­ken­kiä ar­ki­päi­vi­nä, tuli sun­nun­tai­na ky­sy­mään Väi­nöl­tä, jos kaup­pi­as voi­si myy­dä hä­nel­le ken­gät. Väi­nöl­le oli it­ses­tään sel­vää, et­tä hän pal­ve­li asi­ak­kai­ta 24/7.

Raa­hen lii­ke­kes­kus Kaup­pa­ka­dul­la

Kaup­pa­ka­tu oli 1960-lu­vul­le saak­ka Raa­hen vil­kas lii­ke­kes­kus. Siel­tä löy­tyi kaik­ki, mitä raa­he­lai­set tar­vit­si­vat: Lau­rin­vaa­ran ken­kä­liik­keen li­säk­si Has­si­sen ja To­ko­lan se­ka­ta­va­ra­kau­pat, Gran­lun­din ka­la­kaup­pa, Luo­vin ja Ti­mo­sen vaa­te­tus­liik­keet, mo­dis­ti West­ma­nin lii­ke, Kal­li­on rau­ta­kaup­pa, KOP, ap­teek­ki, kir­ja­kaup­pa, Oi­no­sen va­lo­ku­vaa­mo, baa­re­ja ja Bio Hu­vi­myl­ly.

So­tien jäl­keen Tert­tu Määt­tä työs­ken­te­li Lau­rin­vaa­ral­la myy­jä­nä ja Es­te­ri To­ko­la Has­si­sel­la myy­mä­lä­har­joit­te­li­ja­na. Kai­kes­ta ta­va­ras­ta oli puu­tet­ta, mut­ta Tert­tu ja Es­te­ri oli­vat etuo­i­keu­te­tus­sa ase­mas­sa: he sai­vat kan­kai­ta ja hie­no­ja ken­kiä työ­nan­ta­jien­sa kaut­ta.

Ty­töt oli­vat hy­viä ys­tä­viä ja kä­vi­vät ah­ke­ras­ti tans­seis­sa.
– Vien­ti­ä­kin oli, Es­te­ri nau­raa ki­her­tää. Ker­ran eräs vaa­te­kaup­pi­as oli ke­hu­nut Lau­rin­vaa­ral­le, et­tä hän lait­taa leh­teen ko­me­an il­moi­tuk­sen. Sii­hen oli Lau­rin­vaa­ra vas­tan­nut, et­tei hä­nen ei­kä Has­si­sen tar­vit­se mai­nos­taa leh­des­sä, kun Tert­tu ja Es­te­ri hoi­ta­vat mark­ki­noin­nin tans­si­reis­suil­la.

Kaup­pa­ka­dun kaup­pi­aat oli­vat kuin yh­tä per­het­tä. Jou­lu­ka­dun avaus oli jo­ka­vuo­ti­nen kaup­pi­ai­den jär­jes­tä­mä ylei­sö­ta­pah­tu­ma, pik­ku kau­pun­gin vuo­den ko­ho­koh­ta. Suu­ri va­lais­tu täh­ti oli lai­tet­tu ka­dun yli jou­lun ajak­si. Säh­kö­mit­ta­ri oli Has­si­sen vin­til­lä. Jou­lu­puk­ki heit­te­li lap­sil­le kark­kia kuor­ma-au­ton la­val­ta. Tier­na­po­jat lau­loi­vat.
– Ei ku­kaan hok­san­nut edes ky­syä kau­pun­gil­ta avus­tus­ta, Es­te­ri muis­te­lee. Hä­nen teh­tä­vän­sä oli ronk­kua lap­sil­le ja­et­ta­vat il­mai­set kar­kit jol­ta­kin ka­ra­mel­li­teh­taal­ta.

Kun kau­pun­gin lii­ke­kes­kus­ta siir­tyi pois Kaup­pa­ka­dul­ta, Lau­rin­vaa­ra siir­si ken­kä­liik­keen­sä 1960-lu­vun lo­pus­sa en­sin ny­kyi­sen Löy­tö­pa­lan ti­loi­hin ja vuon­na 1985 So­vi­on­kul­maan lii­ke­huo­neis­toon, jos­sa nyt toi­mii Kuk­ka ja Hau­taus­toi­mis­to Ha­via. Lau­rin­vaa­ra jäi eläk­keel­le 1993 lo­pet­ta­en liik­keen­sä.

Tal­vi­nen on­net­to­muus

Väi­nö Lau­rin­vaa­ra nuk­kui ikiu­neen 23.2.2001. Hän oli 87. ikä­vuo­del­laan käy­den joka päi­vä kat­so­mas­sa mer­ta ja hais­tel­len tuu­len­suun­tia, kun hän kaa­tui liuk­kaal­la pi­ha­maal­la ja jou­tui sai­raa­laan.