Kolumni: Junamatkailu avartaa
Viime viikolla kävin Helsingissä junalla. Edellisen kerran olin nauttinut VR:n palveluja vuosia sitten ja käsitykseni junamatkailusta oli viime vuosina sävyttynyt kriittiseksi. Mielessäni soi Ismo Leikolan junaparodia-kappale. Junat ovat muka aina myöhässä ja matkustaminen on kallista.
Päätin avartaa mielikuvaani junamatkailusta. Halusin myös jättää pienemmän hiilijalanjäljen. Vaikka matka olisi lentämällä taittunut murto-osassa siitä ajasta mitä junalla köröttely vei, oli kokemus silti sen arvoista.
Menomatkalla istahdin tyhjähköön junaan Vihannista ja olin miltei varma, että saisin istua yksikseni koko matkan. Olin väärässä. Ylivieskasta viereeni istahti vanhempi isäntä, joka nosti lumisen matkalaukkunsa hyllylle. Jonkin ajan kuluttua polvelleni alkoi tippasta vettä, kun matkalaukun lumi alkoi sulaa. Mainitsin asiasta isännälle, joka ärähti jopa hieman vihamielisesti ja väitti ettei muutama vesitippa mitään haitannut. Hän siirsi laukun äkäisesti eri kohtaan suoraan pääni yläpuolelle sillä seurauksella, että vesi tippasi suoraan päähäni. Mies poistui paikalta ja jäin vesivahingon kanssa yksin. Onneksi junan patterit hehkuivat niin kuumana, että veden tippuminen loppui hetken päästä.
Kaivelin laukustani esille Arne Naessin ympäristöfilosofian kirjan ja aloin lueskella sitä. Isäntä palasi viereeni ja istui hetken hiljaa. Tunsin vaivautuvani siitä, että luin kyseistä kirjaa hänen vieressään. Kohta hän varmaankin kommentoisi jotain aiheesta. Ja niin hän tekikin. Hän mainitsi, ettei voinut olla huomaamatta mitä luin ja halusi kysyä mielipiteeni maatalouden tilasta ja ilmastoasioista. Kerroin mielipiteeni vastahakoisesti ja mies tästä vallan innostui. Ilokseni huomasin, että isäntä oli valveutunut luomuviljelijä ja ympäristöasioista hyvin perillä oleva ison maatilan omistaja. Matka taittui mielenkiintoisten keskustelujen parissa ja olimme monesta asiasta samaa mieltä. Ymmärsin, että ruohonjuuritason ihmiset luonnon sekä maa- tai metsätalouden parissa ymmärtävät parhaiten ympäristön tilan ja sen globaalin merkityksen. He ymmärtävät mikä olisi sellaisista maatalouspolitiikkaa, joka ottaa ilmastonmuutoksen haasteet huomioon.
Järkyttävä tieto, jonka häneltä kuulin oli se, että Euroopassa viljaa ei kuivata kuivaamoissa, vaan kun jyvä on sopivan kypsää, kasvusto myrkytetään RoundupReadylla, jotta versosto kuolee ja puiminen on helpompaa. Tämän jälkeen jyviä ei tarvitse enää kuivata. Ja tätä leipäviljaa tuodaan myös Suomeen.
Täytyy vain ihmetellä, että millä todennäköisyydellä viereeni sattuu istahtamaan ihminen, jonka kanssa löytyy näin paljon juteltavaa.
Etusivulla juuri nyt
